torstai 17. syyskuuta 2015

Aktiivisuus yhden jalan varassa

Tämän syksyn kuului olla melkoisen aktiivinen keppihevosrintamalla. Niin. Arvatkaapa vain, onko enää!

Syyskuun alusta aina tämän viikon keskiviikkoon asti painoni oli täysin ylioppilaskirjoituksissa, siitä johtuu postauksien hitaus. Samaisena aikana on myös tullut telottua varmaan pahemmin kuin koskaan ennen; 4.9. lähdin vuokrahevosella maastoon, putosin pukeista hepan innostuttua ja lensin suoraan jalkoihin loukaten pääni ja tullen melko hyvin tallotuksi. Kylkeen ei tullut aristelua ja kavionkuvaa enempää jälkeä, mutta nilkka on yhä rikki 450 kiloisen quarterin pyyhällettyä sen päältä. Jouduin ratsastamaan takaisin tallille ruunan hössöttäessä innokkaana alla, äärettömän kipeä jalka leväten sen kaulalla.

Maastolenkkini johti päivystykseen, jossa sanottiin mun selvinneen nivelsiteiden venähtämisellä. Neljän päivän ajaksi, torstaista maanantaihin kepit, ja sit voi ja kuuluu alkaa treenata. Kivun yllyttyä kävellessä sietämättömäksi tehtiin visiitti lääkärille tuossa runsas viikko kepittömän ajan alettua, jolloin venähdystuomio kumottiin ja asetettiin uudeksi määräykseksi lepo ja kepit sekä liimatuki jalan asentoa parantamaan. Jalka edelleen ihan kirjava, ei saa öisin unta, kävely tuskaista, jalkaan menee vain koon liian isot kengät. Jos ei maanantaihin asti helpota, luvassa uusi röntgen sekä muita jatkotutkimuksia. Toivon mukaan ei ole leikkauspöytä edessä. No, jokatapauksessa pääasia on, ettei tule yhtäkään kipeää niveltä enää.

Turhauttaa, melkein voisin jopa itkeäkin sen takia. Ei pysty jumankeuta mitään tekemään, tai no, tilareita. Oonhan mä tässä itsellenikin jo uuden hevosen väsännyt. Huomenna aukeaa tilarijono siis.


2 kommenttia: