sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

10# Kht Renhetin ja Kht Creoton kisat (+ KÜR VIDEOLLA)

Huhhuh, postaustahti menee lähemmäs nollaa, mutta kuolemaan tämä ei silti tule. Olen ollut 2 viikkoa töissä, vielä viikko edessä, ja keppihevosjutut ovat pysytelleet täten lähinnä tilareiden ompeluna. Donen entisöintikin lykkääntyy rahapulassa edelleen.
Eilispäivä meni kuitenkin kisoissa, jonne siirryin kävellen Eka ja kaiuttimet mukanani. Sen verran lähelle sentään jäätiin, nimittäin Kht Renhetin pihamaalle, viiden minuutin päähän ulko-oveltani.


Järjestäjille oli käynyt se legendaarinen, joka ikisen kisanpitäjän painajainen, nimittäin todella moni oli lyhyellä varoitusajalla perunut tulonsa. Väkeä oli silti jonkin verran ja pelkäsin itse saapuvani kisoihin, missä olisi paljon vähemmän osallistujia. Tuli silti pitäjien puolesta vähän harmistunut olo, sillä nämä kisat olisivat ulkoasunsa ja panostuksensa takia ansainneet runsaasti enemmän osallistujia lopulliseen suunnilleen 10:n nähden. Alun perin olin kisapaikalla lähinnä yksin, vuoron tullen vain kiisin esteradalle köllöteltyäni auringonpaisteessa, mutta sain kisojen edetessä seuraa Laukista, Apsista ja Sharasta.

© Laukki
© Eemeli
© Eemeli

Matalin luokka oli 20 - 40 cm, jonka menin läpi töpsöttäen. Se on yksinkertaisesti jäänyt pahaksi tavaksi; kun täytyy mennä kovaa, mun askeleet menee hyvin lyhyiksi mutkissa, ja se vain syö aikaa. En oikein uskalla ottaa riskejä enää ja pelkään aina liukastuvani. Tultiin luokassa kuitenkin toiseksi, kuten myös 40 - 60 cm tyyliluokassa. Asenteeni tyyliluokassa ei ainakaan mukaillut sijoitustani, sillä yli puolet radasta menin ajattelematta ja keskittymättä mihinkään. Kunto tuntui pahoin loppuvan myös kesken.
Sen sijaan 1. sijan nappasin kaikista lopuista luokista: 60 - 80 cm aikaluokasta, freestylemuotoon muutetusta Helposta A:sta sekä küristä. Kürin suoritus päätyi videollekin, olkaatte hyvät.



60 - 80 cm oli aika helppo voittaa, sillä olin ainoa, joka suoritti puhtaan. Muut ratsastivat automaattisesti aikaa ja se kostautui heille huonosti valmistelluilla teillä, joten en pitänyt itse kiirettä. Riski pudottaa puomit aikaa ratsastaessa olisi ollut turhan suuri siihen nähden, kuinka todennäköistä ainoa puhdas rata oli. H:A meni vähän sählätessä, mutta siitä ei onnekseni koitunut juuri freestyleohjelman takia mitään miinusta. Liikkeet oli iha ok, pyörin kentällä vaatimuksiin nähden kauhean kauan vain. Küria olin harjoitellut melko heikosti; tiesin jotenkin, mitä teen, mutta olin hyvin pettynyt radan tyhjyyteen. Menosta tuli levotonta, kunto lässähti lopussa ja niin edelleen. Ihan kiva se silti oli, kaikkiin muuttujiin ja radan jälkeisiin fiiliksiin nähden meno on videolla yllättävän hyvännäköistä.












Kuvia saa taas pyytää minulta sähköpostitse (alisasddd@gmail.com).

maanantai 1. kesäkuuta 2015

9# Kylmät, julmat keppihevostytsyt

© Anna
Keppihevosharrastus on tunnetusti asia, jota osa salaa kiusaamisen pelossa. Harrastuksena keppihevoset ovat äärimmäisen altis kiusaamiselle ja se voi näkyä tulevaisuudessamme, sillä siitä johtuva syrjintä, haukkuminen ja nöyryyttäminen harvemmin loppuu heti. Tulee ahdistusta, sosiaalisia- ja ulkonäköpaineita, pahimmillaan asiat voivat mennä aivan perseelleen ja seuraavaksi huomaat istuvasi nuorisopoliklinikalla, odottamassa pääsyä psykiatrille.

Onneksi meillä on tiivis, perheen tapainen joukko harrastajia, jotka vaikeina aikoina tukevat toi-- tai sitten eivät.
Enemmän kuin missään muissa piireissä, olen saanut nähdä, kuulla ja lukea mahdottomia määriä draamaa, julkisia nöyryytyksiä, riitojen julkistamista, toisen päälle massavihan kaatamista ja, ennen kaikkea, maailman kylmintä kiusaamista. Instagram on mahdollistanut yhä suuremmissa määrin massavihan (yksi ihminen saa useita asiaankuulumattomia henkilöitä puolelleen julkistamalla riidan) nostamista, joka on varmaan jäätävintä mahdollista kiusaamista ikinä. Uskoisin, että tärkeän harrastuksen kautta saadut vihaviestit vahingoittavat nuoren mieltä jopa enemmän, kuin ne  harrastuksen ulkopuolelta saadut kuittaukset - ja pelkästään nekin saavat pahimmillaan tuhoisaa jälkeä aikaan.
Unohtamattakaan sitä kivenkovaa faktaa, että tämä harrastus selkeästi nostaa esiin erilaisia "idoleita", "esikuvia", "huippuja", miten sen nyt haluaa sanoa. Niiltä kylmä, hyljeksivä ja arvosteleva asenne voi olla ihailijalle kuin isku vatsaan. Mahdollisesti tämä ihailtu henkilö on impulsiivinen ja oli suuttunut asiasta, jonka suhteen on väärässä. Asiasta tietämättömät/jopa sokeat harrastajat eivät sitä kuitenkaan huomaa, vaan silmät suljettuina idolilleen uskollisina ryhtyvät vihanpitoon. Ehkä pelkästään saadakseen hyväksyntää esikuvaltaan.

Kaikista ei tietenkään tarvitse pitää, kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta luulisi olevan itsestäänselvää, että jokaisen kanssa kuuluu tulla toimeen. Kukaan meistä ei ansaitse syrjintää; ei harrastuksen ulkopuolella, eikä todellakaan sen sisällä. Tuntuu, että harrastajien väliseltä kiusaamiselta ummistetaan silmät kokonaan ja keskitytään kampanjoimaan muiden, kuin omiemme hyväksynnän vuoksi.
Laittakaa tärkeimmät asiat ensimmäisiksi. Liian moni meistä on yksin, eikä kenenkään pidä tyytyä nyt hymisemään tyytyväisenä, kun ei itse koe olevansa hyljeksitty. Ehkä sen jälkeen on taas fiksua tuumia, mitä muut meistä ajattelevat. Kunhan ajatellaan ensin itse toisistamme hyvin.